Janne Utrila

Morjensta!

Olen Janne Utrila ja asustelen Helsingissä. Olen mukana Same Goalin valmentajaryhmässä. Teen ohjauksia Helsingin aluella, ja vastailen myös ryhmässä teidän kysymyksiin.

Ja sitten hieman itsestäni! Urheilu ja liikunta on aina ollut osa minun elämääni jossain muodossa. Olen harrastanut yleisurheilua, pesäpalloa, taekwondoa, salibändiä yms… Myös kalastus oli jossain kohtaa aktiivisesti mukana elämää, kuten myös metsästys. Sittemmin ne asiat alkoi jäädä paitsioon kun siirryin nykyiseen lajiin eli kehonrakennukseen.

Salilla olen treenanut noin 20 vuotta. Alkuun tekeminen oli hieman toisella kädellä menemistä ja oli treenitaukoja, ja tehtiin vaan penkkiä ja hauista tietenkin. 2011 aloin pidemmän treenitauon jälkeen treenaamaan intensiivisemmin ja tämä itse asiassa lähti liikkeelle kaverin kanssa lyödystä vedosta. Kun homma lähti kulkemaan niin 2012 lyötiin tähtäimeksi 2013 kehonrakennuksen SM-kisat.

Siirryin 2013 keväällä Jari ”bull” Mentulan valmennukseen ja startattiin dietti päälle ja matka ensimmäisiä kisoja kohti alkoi.

Ekat kisat oli Jyväskylän karsintakilpailu, siellä sijoituin toiseksi. Harri Forsberg voitti ja Toni Kohonen oli kolmas -90kg sarjassa. Siitä matka jatkui lahteen sm-kisoihin jossa kilpailin -80kg -luokassa ja painoa oli vedätettävä alas, mikä oli yhtä helvettiä. Mutta lopputulos oli 2.sija ensimmäisissä sm-kisoissani, joten olin tyytyväinen ja kova työ palkittiin.

Sitten päätettiin jatkaa heti vuoden 2014 syksyn sm-kisaan. Dietti oli lyhyempi ja helpompi huomattavasti kun ensimmäinen. Ensimmäinen kisa käytiin Tampereella, ja sijoituin siinä kolmanneksi. Sami Maaniemi oli toinen ja Jari Leskinen voitti -90kg sarjassa. Siitä sitten lähdettiin taas lahteen ja sarjana -90kg. Se oli kisa joka oli itselle pettymys koska jäin pisteellä ulos finaalista. Kunto jäi pehmeäksi, ja tuli vaan yksikertaisesti epäonniustuminen. Se tuntuu sillä hetkellä pahalta, mutta niin tässä lajissa voi käydä kun kroppa tekee toipin.

Sitten tulikin ensimmäinen loukkaantumiunen. Ensin repesi heti dietin päätyttyä rinta, ja kun se tuli kuntoon niin hauis irtosi kokonaan alapäästä. Ne oli masentavia hetkiä, koska toipumisaika on pitkä, ja ole mahdollista pitää yllä revenneen lihaksen lihasmassaa. Jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä asia, koska opin sen vuoksi treenaamaan jalkoja, kun muuta ei pystynyt tekemään melkein 10 viikkoon.

Sen jälkeen pidettiin välivuosi kisaamisesta jotta saatiin taas ukko pelikuntoon. 2015 loppupuolella olin aika
maassa, kun henkilökohtaiset ongelmat olivat sitä luokkaa ettei oikein mikään kiinnostanut. Niistä kuitenkin selvittiin ystävien avulla, unohtamatta valmentajaani Bullia joka oli isona tukena vaikeina aikoina.

2016 lähdettiin sitten taas sorvaamaan kuntoa lavalle. Ensimmäinen kisa käytiin Jyväskylässä, joka oli karsintakisa, ja sain sinne hienoimman kunnon mikä mulla oli koskaan ollut.

Sijoituin siellä taas toiseksi, kun Jari Leskinen voitti ja Matias Niemi oli kolmas -90kg sarjassa. SM-kisat Lahdessa ei sitten mennytkään sitten ihan niin nappiin, vaan toin huonoimman kuntoni lavalle mitä oli koskaan ollut. Syy siihen oli että halusin vedättää painon alle 80kg sarjaan, koska painoa ei ollut kun 2kg pudottevaa ,mutta kun valmiista kunnosta raavittiin se pois niin homma kusi. Sijoituin kolmanneksi siinä kisassa. Tänä kisavuonna myös tutustuin
Matiakseen ja siitä lähtien ollaankin oltu tekemisissä! Matias on yksi niistä mahtavista tyypeistä joihin olen tämän lajin kautta tutustunut.

Seuraava kisa olikin sitten 2017 Mansen Body Clubin hupiukkokisa, jonne tehtiin kuuden viikon koedietti. Sehän todettiin erittäin toimivaksi mulle. Matias voitti kisan ja mä olin toinen. Tuolloin en muita kisoja kisannut.

Nyt onkin ollut kisailusta sen verran taukoa että tämä vuosi on taas hyvä lähteä kisaamaan. Tarkoituksena on
kisata ainakin SKL:n kisassa avoin ja masters 40 sarjat. Tällä hetkellä kaikki tuntuu toimivan ja motivaatio ja nälkä on kova lähteä tavoittelemaan sitä isointa pyttyä. Dietille lähden vasta heinäkuussa.

Omat haasteensa kaikkeen tuo joulukuussa syntynyt poikani, joka vaatii myös aikaa ja mitä en halua jättää huomiotta. Hän on myös ollut melkoinen voimavara mulle, kun töissä kaikki tuntuu että menee pieleen niin kun menen kotiin ja se pikku veijari hymyilee, ni siihen jää murheet ja paska fiilis. Vaikka se ottaa niin kyllä antaa vielä enemmän.

Oikein mukavaa ja hyvää kesän alkua kaikille!

SG!